Suupohjan Lintutieteellinen Yhdistys ‒ BirdLife Suomi

 

          

 

Linturetki Suupohjaan

Säiden tahtiin

Pöllöretkelle lähdetään säiden tahtiin. Tärkein vaatimus on jokseenkin tyyni sää. Tuuli hävittää nopeasti kauempana äänessä olevien pöllöjen äänet. Humisevien puidenlatvojen kuuntelu ei ole kovin motivoimaa.

Pöllöjen soidininto riippuu eniten ravintotilanteesta. Mikäli pesintävire on korkea, ei pakkanen estä huhuilua. Retkellä viihtyy ja tarkenee paremmin lauhalla säällä, pakkasella kylmä käy ytimiin nopeasti.

Lumi- tai vesisateella tai  pöllöretkelle ei kannata lähteä. Sade vie pöllöjen suurimman innon, eikä sade innosta retkeilijäkään. Lisäksi sade vie ison siivun kuuluvuudesta.

Pilvisyys ei haittaa pöllöjen kuuntelua. Pilvettömällä säällä retkeily tarjoaa kuitenkin lisäarvoa. Mikäli pöllöjen ei kuulu, niin seurattavaa riittää yötaivaan tähdissä tai jopa revontulissa. Paremman puutteessa voi laske taivaalla liikkuvia ihmisen laitteita. Kuun vaiheella ei ole merkitystä pöllöjen soidinintoon.

 

 

Varpuspöllö Pienikokoinen varpuspöllö on aktiivisin aamu- ja iltahämärässä. Laji pesii muita pöllöjä myöhemmin, joten soidinviheltelyä voi kuulla pitkälle kevääseen. Varpuspöllöä voi etsiä erityisesti kuusivaltaisilta metsäalueilta. 

Helmipöllö Rastaan kokoinen helmipöllö on metsiemme peruspöllö. Pirteä puputus paljastaa pesäkolon ääressä soidintavan koiraan. Parhaina myyrävuosina helmipöllöjä voi olla äänessä varsin runsaasti erilaisilla metsäalueilla.

Viirupöllö Suurikokoinen, vaaleanharmaa viirupöllö on nykyisin Suupohjan yleisimpiä pöllöjä, vaikka ihan lähekkäin viirupöllöt eivät voikaan pesiä. Vakiintuneet parit voivat olla varsin hiljaisia, mutta kumeasti haukkuva koiraan voi löytää erilaisilta metsäalueilta etenkin sisämaasta.   

Huuhkaja Suurin pöllömme on varsin harvalukuinen pesijä vaihtelevissa maastoissa. Hyvissä olosuhteissa kumea soidinhuhuilu voi kantaa jopa useamman kilometrin.

Lehtopöllö Keskikokoinen lehtopöllö on eteläinen kulttuurimaisemien laji. Suupohjassa laji on vähälukuinen rannikon asukas. Varmimmin laji löytyy Kristiinan kantakaupungin ympäristöstä ja Siipyystä. 

Sarvipöllö Keskikokoinen sarvipöllö on viljelymaisemissa viihtyvä laji, joka voi pesiä jopa pihapiirin harakanpesässä. Matala huhuilu kuuluu hyvinä myyrävuosina pellonreunojen metsistä ja metsiköistä.

Suopöllö Sarvipöllön kokoinen suopöllö on aito avomaiden pöllö, sillä lajin pesäkin on maassa. Koiraan matalaa soidinpuuskutusta pääsee kuulemaan harvoin, mutta hyvinä myyrävuosina laji liikkuu pelloilla myös valoisaan aikaan.

Hiiripöllö Keskikokoinen hiiripöllö on aktiivinen päivisin. Suupohjassa laji tavataan lähinnä talvisilla vaelluksilla. Muutama pari pesii satunnaisesti metsäalueilla parhaina myyrävuosina. Pulisevaa soidinääntä kuullaan harvoin.  

Lapinpöllö Suurikokoinen, harmaa lapinpöllö on salaperäinen pohjoisten metsien laji. Suupohjassa laji vierailee satunnaisesti. Yksittäisiä pareja pesii lähinnä parhaina myyrävuosina, joskin välissä laji voi olla kateissa vuosikausia. Soitimen kumea puuskutus vaimenee metsien kätköihin.

 

 

Pöllöretki kevätyöhön

Pimeässä metsässä on tunnelmaa. Tunnelma tihenee entisestään, mikäli kevään aistinut pöllö intoutuu esittämään parasta soidintaan. Kevään parhaissa pöllö-öissä on taikaa. Pöllöt voivat olla kuitenkin hiljaa ihmiskorvin hyvälläkin kelillä, joten pöllöretket ovat yllätyksiä täynnä. Hyvät eväät varmistavat onnistuneen yöretken.

Hyvinä myyrävuosina pöllöt voivat aloittaa huhuilunsa keskellä talvea. Varsinainen soidinaika alkaa helmikuun lopulta ja jatkuu huhtikuuhun. Paras aika pöllöretkelle on maaliskuussa, jolloin useimmilla pöllöillä on soidinaika.

Pöllöretkelle voi lähteä pian auringonlaskun aikaan, sillä huuhkaja ja varpuspöllö aloittavat aikaisin. Koko lajisto on äänessä pimeyden vallattua maiseman. Illan sijaan pöllöretkelle voi lähteä myös aamulla.

Pöllöretkellä kannattaa pysähtyä usein ja kuunnella muutaman minuutin ajan yhdessä paikassa. Kuuntelupaikkojen välillä voi liikkua kilometristä puoleentoista. Joskus pöllöt eivät ole äänessä hyvissäkään olosuhteissa, mutta parhaina vuosina yhdessä yössä voi kuulla yllättävän monta pöllöä.

Aivan erilaiseen tunnelmaan pääsee lähtemällä liikkeelle kävellen tai hiihtäen. Matkaa kertyy vähemmän mutta tunnelmaa on paljon enemmän.  

 

 

Reitti rauhalliseen maastoon

Pöllöretki kannattaa suunnata rauhallisille, kuusivaltaisille metsäalueille, jotka tarjoavat pöllöille hyviä pesäpaikkoja ja ravintoa. Monet pöllöt viihtyvät myös peltoalueiden reunametsissä.

Rauhalliset kylätiet ja metsäalueiden läpi kulkevat yhdystiet ovat hyviä retkikohteita. Vilkkaiden teiden liikenteen melu häiritsee kuuntelemista yllättävän kauas. Huonosti hoidetuilla metsäteillä liikkuminen voi tuottaa yllätyksiä ja ylimääräistä työtä.

Joka kunnasta löytyy pöllöjen kuunteluun hyviä maisemia. Alkuillasta käytössä olevat kylätiet rauhoittuvat myöhemmin yöllä, joten loppuillasta tai aamuyöstä ne voivat olla hyviä retkikohteita. Turvallisuus kannattaa kuitenkin muistaa teillä pysähtyessä. 

Asutuksen lähellä koirat innostuvat joskus haukkumaan outoa kulkijaa, joten sopivan etäisyyden säilyttäminen antaa paremmat eväät kuuntelemiseen.